torstai 23. lokakuuta 2014

Lunta tupaan

Heipähei!


Ei ole tullut vähään aikaan kirjoiteltua tänne blogiin, koska syysloma meni niin etten vaan yksinkertaisesti jaksanut. Oli nimittäin paljon kiireisempää tekemistä, kuten löhötä ja katsoa telkkaria ja selailla somea. Kävin mä treeneissäkin siinä välissä, mutta muuten syysloma oli aikamoista kotoilua, mikä on ihan mukavaa välillä. Ainiin, innostuin soittamaan pianoa! Kyllä taidot kuta kuinkuin on vielä tallessa vaikken ole tosi pitkään aikaan soittanut. :D

Elikkäs tultiin tänne Mölltaliin maanantai iltana ja tiistaina aloiteltiin suurpujottelulla. Laskimme aluksi muutamia vapareita ja harjoitteita, jonka jälkeen osa meni radalle mukaan lukien minä. Söimme ylhäällä lounaan ja tulimme hotellille. Aloin heti tekemään koulua,  en kerennyt kuitenkaan  kauaa tekemään kun lähdin laittamaan suksia. Suksihuoneelta lähdin suoraan lenkille ja lenkiltä takaisin laittamaan suksia. Mulla oli kaksi paria laitettavana ja niissä meni tunti ja toinenkin. Aivan rättiväsyneenä menin suihkun kautta lopulta syömään. Päivä oli niin sanotusti työn täyteinen. 

Eilen ei päästy mäkeen, koska tuuli sen verran paljon. Kävimme aamulla kävelemässä jonkin sortin vesiputouksilla. Siellä on ihan hienot näköalat! Sen jälkeen tuli tehtyä koulua melkein koko loppu päivä, tai ainakin siltä se tuntui. Sanakokeet meinaa painaa päälle, koska mulle otettiin mukaan enkun ja ruotsin sanakokeet, joita on about reilu 10... Onneksi opin suht nopeesti ja helposti sanat. Tällä leirillä on tullut jotenkin otettua itseään niskasta kiiinni koulun suhteen. Pitztalissa koulu kirjat taisi pysyä ihan hyvin siellä repussa...

Tänään Mölltalin yli pyyhälsi suurehko lumimyrsky, joten ei ollut menemistä mäkeen tänäänkään. Tekemistä löytyi tällekkin päivälle ja lähdimme seinäkiipeilemään ja hosuttiin myös vähän kuntosalilla. Sieltä osa porukasta lähti Spittaliin ja osa Obervellachiin syömään. Nyt ollaan vaan lepäilty ja luettu ruotsin sanakokeeseen Ronjan kanssa. 

Yritän ehtiä kirjoitella lisää täältä, mutta kattoo nyt vähän miten aikaa riittää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti